Sekamelska on osa luovaa prosessia
Minulla oli muotoiluopettaja, joka puhui usein muotoilun epälineaarisesta prosessista. Hän korosti, että epäjärjestys, -täydellisyys ja kaoottisuus eivät olleet ongelma, vaan olennainen osa uuden luomista. Tuolloin en täysin ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Minusta sekamelska tuntui hallinnan puutteelta. Asialta, jota tulisi välttää. Vasta aloitettuani työskentelyn todellisissa projekteissa – jokaisessa omat ainutlaatuiset haasteensa ja ennalta-arvaamattomat käänteensä – opettajani opit alkoivat avautua minulle.
Kun tasapainoilin useiden projektien välillä ja kokeilin erilaisia lähestymistapoja, tajusin että juuri sekamelska on se paikka, jossa luovuus usein kukoistaa. Kyse ei ole pelkästään kaaoksesta, vaan sen tuomasta vapaudesta; sen sallimista odottamattomista yhteyksistä ja aitoudesta, jota se edistää. Sotkuisuus ei ole luovuuden vastakohta – se on sen perusta.
Nykyään, kun näen monien toimistojen esittelevän muotoiluprosessiaan, en voi olla miettimättä, kuinka paljon ”sotkua” tai korjaus- ja arviointivaiheita he ovat siivonneet pois. Siistit hiotut esitykset näyttävät vaikuttavilta, mutta heijastavat harvoin sitä todellisuutta, mitä niiden saavuttaminen vaatii. Älkää käsittäkö väärin… Olen itsekin esitellyt töitä ja prosesseja juuri niin.
Mutta mitä ”sinne pääseminen” oikeastaan tarkoittaa? Näen että se on se ratkaisu, joka todella erottuu joukosta – oli se sitten vaikuttava kampanja, voimakas brändi-identiteetti, innostusta herättävä sisältö tai innovatiivinen muotoilu, joka puhuttelee kohdeyleisöä. Kyse on työstä, joka tuntuu väistämättömältä, ikään kuin se olisi aina ollut olemassa, vaikka polku siihen oli kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Mutta juuri matka ”sinne” on todellinen tarina. Se on sarja sotkuisia välivaiheita, harha-askelia ja vaikeasti saavutettuja oivalluksia. Se on niitä pitkiä öitä, jolloin palataan takaisin toimeksiantoon, lukemattomia palautekierroksia ja niitä epätoivon hetkiä, kun mikään ei tunnu toimivan.
Mitä sekamelska tarkoittaa?
- Useiden (joskus satojen) ideoiden läpikäyntiä, kunnes löytyy se, joka toimii. Kaikki konseptit eivät ole voittajia, ja usein paras ratkaisu löytyy lukemattomia ideoita tarkastelemalla ja hiomalla.
- Mallien testaamista ja uudelleen aloittamista, kun ne eivät toimi odotetulla tavalla. Vaikka luulisit olevasi oikeilla jäljillä, todellinen testi on siinä, miten idea toimii käytännössä.
- Tiimityötä, jossa jokainen tuo mukaan oman näkökulmansa – joskus ristiriitojen kautta, mutta lopulta lopputulos paranee. Luova jännite voi synnyttää innovaatioita, kun tiimi työskentelee yhdessä ja eri näkemykset vahvistavat suunnittelua.
- Asiakkaan palautteen huomioimista ja muokkauskierroksia, joissa suunnitelmia hiotaan tai muutetaan täysin erilaiseksi saadun palautteen perusteella. Asiakaspalaute on arvokasta, ja nämä kierrokset muokkaavat lopputuotetta (vaikka ne voivat toisinaan turhauttaa).
- Oletusten uudelleenarvioimista, kun uusia haasteita tai oivalluksia ilmenee, mikä joskus johtaa alkuperäisistä ideoista poikkeamiseen kokonaan. Joustavuus on avainasemassa uusien tietojen tai esteiden edessä.
- Useista lähteistä, asiakkaista, tiimikavereista tai käyttäjistä, tulevan palautteen tasapainottamista, suunnitelmien testaamista ja niiden hiomista, kunnes ne vastaavat visiota. Jokainen palaute (olipa se kuinka pieni tahansa) muokkaa lopputuotetta.
Kyse on täydellisyyden sijaan hiomisesta
Olen huomannut, että luovuus kukoistaa ympäristöissä, joissa on vapaus tutkia, kokeilla ja tehdä virheitä. Sekamelska, olipa kyseessä fyysinen työtila, ideointisessiot tai suunnitteluprosessi, luo tilaa tälle tutkimiselle. Se poistaa järjestyksen ja täydellisyyden rajoitteet antaen ideoille tilaa hengittää ja kehittyä.
Kun sekamelska hyväksytään, se muuttuukin hallituksi. Älkää käsittäkö väärin – suunnittelun ei pidä olla kaoottista koko prosessin ajan! On kuitenkin tärkeitä hetkiä, tai prosessin vaiheita, joissa on tärkeää antaa itselleen vapaus tutkia, kokeilla ja sallia pieni epäjärjestys. Näissä luovan sekamelskan hetkissä tapahtuu todellisia ihmeitä.
Ja juuri siksi sekamelskaa ei kannata vältellä – sitä kannattaa syleillä.
